08.10.2018 15:10
Taas mennään!
Käristekupolin alla lamautuneet aivot nitkahtivat vauhdikkaasti työmoodiin heti syyskuun alussa.
Käristekupolin alla lamautuneet aivot nitkahtivat vauhdikkaasti työmoodiin heti syyskuun alussa, kun Kehräämön pihaan kaartoi linja-auto täynnä etelästä matkaan kerättyjä teatteriammattilaisia.
Lainsuojattomat, nuo kymmenen päivää jotka taas järisyttivät maailmaamme, polkaistiin käyntiin 24Hour Plays -systeemillä. Siinä aitaa kaatuu kun vuorokaudessa kirjoitetaan, harjoitellaan, esitetään, ensi-iltajuhlitaan ja samalla haudataan läjä pienoisnäytelmiä.
Jos joku vielä elättelee kuvitelmaa näyttelijöistä eteerishenkistyneinä nälkätaiteilijoina, jotka elävät teatterista ja vain teatteria varten hengittäen kauniinkalpeiden muusien tuottaman sfäärimusiikin tahtiin, niin unohtakaa se ajatus viimeistään nyt ja tässä paikassa.
Ruokaa! Sammioittain paistoksia, perunaa, leipää ja särvintä. Pottumuusi- ja lihapullaorgiat, taistelua parsagratiinin kaapimisesta omalle lautaselle ja herkistymistä kinuski-suklaapiirakan äärellä. Siinä teille nälkätaiteilijoita. Todistaessani läheltä työhönsä tinkimättömästi suhtautuvien ihmisten yhtä tinkimätöntä kunnioitusta pöydän antimia kohtaan, kohotin samalla korkeuksiin universumille pikkaraisen toiveen: saattakaa myös vapaiden ryhmien taiteilija-apurahat sille tasolle, että arjen materialismin toteuttaminen edes hiukan turvatumpien työskentelymahdollisuuksien myötä olisi mahdollista.
24 Hour plays: Pori. Kuva Milla Grönman.
Tänä vuonna lopullisesti vahvistui jo aiemmin selkeä tendenssi kasvispohjaisen ruokavalion aina vain lisääntyvästä noudattamisesta. Tarjolla olleista noin 700 - 800 annoksesta hieman yli puolet kiepsahti kasvisruuan puolelle. Tämähän Rakastajat-teatterin pirtaan kyllä käy; kesällä otettiin nähkääs toinenkin askel kohti pienempää hiilijalanjälkeä.
Nyt on nimittäin Kehräämöllä uudet juomahanat. Aiemmin käytössä olleet terästynnyrit on korvattu kevytrakenteisemmilla DM-muovisäiliöillä, joissa tuote säilyy kauemmin pilaantumatta, erillisiä hiilihapposylintereitä ei enää tarvita ja kuljetustarve vähenee tyhjän säiliön painuessa ryttyyn kuin teekkarin vappuilmapallo juhannukseen jouduttaessa. Muovi? Kierrätetään, totta kai.
Pienin askelin kohti terveempää maailmaa. Emme voi enää väheksyä yhden ihmisen tai yhden pienen teatterin pyrkimyksiä torjua tai ainakin viivyttää ekokatastrofien syntymistä. Joukkovoima on toki aina kova luu ja luja nyrkki, mutta joukot koostuvat yksilöistä, minusta ja meistä.
Tiina - Vahtimestari oven ja köökin välissä