KAUSI PÄÄTTYY - TOUHU EI

Roolivaatteita pöyhitään ja pestään, paikkoja puleerataan, suunnitelmia tehdään. Niistä osa toteutuu, osa ei, mutta ideoista ei ole koskaan puutetta. Vauhdikkaaseen toimintaan on meillä totuttu: eteisen kokolattiamaton vaihtoonkin on kerran ryhdytty kaksikymmentä minuuttia ennen kuin yleisölle ovet aukesivat. Vielä jäi luppoaikaa siihen, että seinältä riipaistiin pois tämä-ei-ala-mistään-eikä-pääty-minnekään –putki. Tervetuloa!

Auringon paahteessa on toimiston fokus jo siirtynyt syyskuisen Lainsuojattomat-festivaalin kautta pikkujoulutapahtumien järjestelyyn. Ennakointi on hyvä taito, varsinkin kun te, hyvät teatterikävijät, äänestitte Vaginamonologit takaisin. Kansainvälinen V-Day on ollut kohdaltamme lepäämässä muutaman vuoden, mutta 2019 helmikuussa tapahtuu taas.

Vaginamonologeihin liittyy vuosien takainen muisto siitä, kuinka elämä oikaisee luutuneita käsityksiä. Tuolloin jo yli 80-vuotias isäni tahtoi ehdottomasti tulla Studio Hilkkaan hyvän asian eli naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn puolesta. Siitä siis Vaginamonologeja kuulemaan ja katsomaan. Hiukan itseäni arvelutti koska tekstit saattavat olla suhteellisen suoraan asiaan paneutuvia, ja isäukolla jo kumminkin vuosia kerättynä mittariin niiltä ajoilta asti kun elokuvienkin fyysiset rakkauskohtaukset kuvattiin koivunlatvojen hurjalla heilumisella ja järvenselän myrskyaalloilla.​​​​​​​

Kotimatkalla autossa isä-Jukka vaikeni hyvän aikaa, en edes uskaltanut hiljaisuutta rikkoa. Ajelin vain eteenpäin. Sitten hän karaisi kurkkuaan ja loihe lausumaan:

- Niin, en minä kotoa lähtiessä oikein ymmärtänyt miten pillusta piisaa pari tuntia puhetta, mutta olisihan tuota kuunnellut vielä pidemmänkin ajan. Se oli välillä pirun hauskaa, välillä tuli surullinen olo. Ensi vuonna mennään taas!

Kas näin sitä välillä voi unohtaa, että vanhat ihmiset ovat paljon jo nähneinä ja kaikenlaista kuulleina suht´ kylmähermoista porukkaa. Heitä ei välttämättä hetkauta suuntaan tai toiseen monikaan sellainen asia, josta me keski-ikäiset saatamme kovastikin mielemme pahoittaa. Monesti aivan turhaan.

Rakastajat-teatteri hiukan siis hiljenee kesäksi, mutta vaikenemaan meitä ei kukaan saa. Seurailkaahan postauksia.

Tiina - Vahtimestari oven ja köökin välissä