14.04.2022 14:40

Kulissien takana: Vitsi mitkä kissanpäivät!

Esityksen teema, eli teknologian kehitys ja ihmisen konemaisuus, kiinnostivat työryhmää alusta lähtien. Harjoitusten alussa jokainen työryhmän jäsen pääsi istumaan tuolilla muiden edessä ja vastaamaan koviin kysymyksiin: Mikä tekee sinusta konemaisen? Mitä tekisit, jos koneet tekisivät kaiken työn?

– Esimerkiksi minä halusin säveltää biisejä ja kirjoittaa näyttämölle perheen, esityksen käsikirjoittaja ja näyttelijä Miko Kivinen paljastaa.

– Harjoitus oli voimakas ja tunteita herättävä tilanne. Sekä silloin, kun kuunteli toisia mutta myös silloin, kun joutui itse tuoliin haastateltavaksi, ohjaaja Janne Saarakkala muistelee.

Kapitalismin tulevaisuudennäkymä ja siihen liittyvä robotiikan ja digitaalisten sovellusten kehittyminen oli pöydällä alusta lähtien, ja kysymykset siitä kuinka tähän kehitykseen tulisi suhtautua ja mitä se aiheuttaa. Kuka meistä on robotti? oli esityksen varhainen työnimi.

Ratkiriemukas talk show​​​​​​​

Jo varhaisessa vaiheessa työryhmä sai idean esityksestä, jossa oli piirteitä television uutislähetyksistä. Työryhmälle oli tärkeää samaan aikaan sekä viihdyttää että puhua asiaa.

– Talk show on jo valmiiksi aika näyttämöllistä hommaa ja hyvin joustava konsepti. Mulle tärkeitä esikuvia olivat lapsuuden TV-ohjelmat, kuten Muppet Show, Kenny Everett Television Show ja Velipuolikuu, Janne kertoo.

Improvisaatio on olennainen osa esitystä. Vaikka esitys on rakennettu improvisaation ja keskustelun ympärille, suuri osa on etukäteen käsikirjoitettua tai etukäteen sovittua.

– Olemme sitä mieltä, että improvisointi on ihmiselle lajityypillistä. Se erottaa ihmisen koneesta; me osaamme vetää hatusta, hyvässä ja pahassa. Improvisaatio liittyi talk shown luonteeseen. Keskusteluissa tavoitellaan yllätyksellistä tunnelmaa. Autenttinen tunnelma oli tärkeä päämäärä, siksi kaikkea ei ole käsikirjoitettu, Janne avaa esityksen syntyprosessiin liittyviä valintoja.

Porilainen perhe

Esityksessä nähdään porilainen perhe, joka koostuu Maritta-äidistä, Pasi-isästä sekä Roni-pojasta. Porilaisen perheen tarina kantaa koko esityksen läpi. Esitykseen haluttiin toistuva kohtaus, jota seurataan. Perheen kehitys tuntui sopivan siihen tarkoitukseen. Porilainen perhe on seikkaillut myös Rakastajat-teatterin somekanavissa julkaistussa videosarjassa.

– Porilainen perhe sai alkunsa siitä, kun aloin miettimään, miten perhe voisi olla konemainen ja miten konemaisuus näkyy ihmisessä ja arjessa, Miko kertoo ideoinnistaan käsikirjoitusta varten.

– Perhekohtausten tekeminen oli mieleenpainuvaa. Ne ovat oikeasti nerokkaita kohtauksia ja näyttelijät niin suvereeneja, että sain nauraa ihan katketakseni niitä ohjatessa! Janne täydentää.

Vaihtuva tähtivieras

Jokaisessa esityksessä nähdään vaihtuva, julkisuudesta tuttu tähtivieras. Tämä tukee esityksen improvisaatiota, sillä pelkästään jo vaihtuva vieras tekee esityksestä joka kerta erilaisen. Kissanpäiviä työryhmän kanssa ovat tähän mennessä viettäneet Jorma Uotinen, Antti Mankonen, Eija Vilpas, Jarkko Niemi, Mari Rantasila, Joonas Saartamo ja Minna Kivelä.

Kevätkausi menee hurjaa vauhtia kohti loppuaan ja esitykset käyvät vähiin. Huhtikuussa tähtivieraina nähdään mm. Sykkeestä tutut Helmi-Leena Nummela (to 21.4.) ja Jaana Pesonen (pe 22.4.). Toukokuussa lavalle nousee kaikkien porilaisten tuntema Joonas Nordman (to 12.5.).

Ideoita tähtivieraiksi oli paljon enemmän kuin vieraita oli mahdollisuus kutsua.

– Pääministeri Sanna Marin olisi tähtivieraana kova. Kiinnostaisi tietää, mitä hän ajattelee näistä asioista. Tai Maria Veitola. Hän on niin luonteva keskustelija ja voisi muuttaa koko esityksen yökyläilyksi. Tai Sofi Oksanen, joka on terävä keskustelija ja hauska. Myös Jamie McDonald olisi tosi kiva vieraileva tähti! Janne innostuu haaveilemaan.

Ohjaajan loppusanat

– Uskon, että koneet tulevat suoriutumaan monesta ihmisen tekemästä työstä tehokkaammin tulevaisuudessa. Haluaisin, että kaikki saisivat nauttia tämän kehityksen hedelmistä tasapuolisesti. Toivon, että lakkaisimme kilpailemasta koneiden kanssa ja ryhtyisimme sen sijaan poisoppimaan omaa konemaisuuttamme. Että selvittäisimme, mikä on ihmisen työ elämässä. Haluaisin, että robotiikan ja digitalisaation kehitys vapauttaisi ihmisen tekemään hyvää. Ainakin olisi aikaa opetella tekemään hyvää. Toisaalta voi käydä niin, että meillä ei tulevaisuudessa riitä materiaalia tai käyttövoimaa kaikille hienoille laitteille, joten voi olla että ruumiillinen työ nousee taas kunniaan – tartumme lapioon, neulaan tai kauhaan, ja unohdamme konefantasiat tykkänään, Janne summaa.