21.06.2023 13:22

Uusi koti Lain§uojattomille

Niinhän siinä sitten kävi, kun Rakastajat siirtyi lainsuojattomista ryhmistä hiukan kaidemmalle polulle valtionavun piiriin, nousi polttava kysymys: kuka hoitaa teatterifestivaalin? Kuka ottaa huolehtiakseen siitä, ettei pitkä ja kunniakas perinne katkea?

Arvata saattoi, ettei innosta puhkuvia vapaaehtoisia aivan jonoksi asti ollut. Mutta tottuneena viemään asioita maaliin, Koko-teatteri Helsingistä astui remmiin. Eikä siinä vielä kaikki: ovelana peliliikkeenä Koko järjesti ensimmäiset Lain§uojattomat-festivaalinsa Iisalmessa eikä tapahtumatäyteisessä Helsingissä. Koko Jazz Club nyt kumminkin on jo iisalmelaisyleisölle tuttu nimi.

Ei muuta kuin junaan ja kohti itää. Saavuin perille helteisenä perjantaina, jolloin sininen taivas ja vehreyden hapanimelä kesän tuoksu antoi ymmärtää maailman olevan ihana paikka vailla huolen häivää.

Avajaispäivä torstai oli silti jo ehtinyt näyttää myös kokolaisille miten teatterin jumalat joskus keskittyvät enemmän päiväuniseen kyljen kääntämiseen ja niskan rapsutteluun kuin teatteritapahtuman säiden säätämiseen (hyvinkin tuttua myös meille täällä Porissa.) Hyinen viima ja sen myötä saapunut kylmä sade sai potentiaaliset katsojat mieluummin kääriytymään viltteihin kuin saapumaan torilavaohjelman pariin.

Seuraavat päivät sitten korjasivat sen tilanteen. Sunnuntaihin asti aurinko paistaa räkötti täydeltä terältä, saaden esityspaikkojen koneilmastoinnin tuntumaan hyvinkin mukavalta.

Ohjelmisto painottui tänä vuonna pitkälti nykyteatterin ja -tanssin pohjalle tuoden esiin useita sooloja/duoja. Draamaakaan ei toki unohdettu. Innoissani singahtelin esityspaikkojen väliä, unohtamatta jokailtaisia jazzjameja.

Siellä ne nyt sitten ovat, festarit. Vuosia Lain§uojattomien parissa touhunneena olin innoissani mahdollisuudesta heittäytyä takakenoon tuolilla ja vain katsoa. Katsoa! Hyvään kotiin on teatterikatselmus päässyt.

Tiina - Vahtimestari oven ja köökin välissä