KEVÄT… JA LAINSUOJATTOMAT!

Festivaalin siirto syyskuusta toukokuuhun on hauska esimerkki siitä, miten vapaan teatterikentän toimija voi päätöksissään suht´ ketterästi liikahdella. Ensin oli ilmassa heikkoja signaaleja siitä, että koko toteuttajaporras ei oikein ehtinyt kelvokkaasti vetää henkeä, kun kevät ja kesä oli jo täynnä Laikkari palavereja ja aikataulutusta, sitten syyskuussa kymmenen päivää järisyttivät maailmaa jonka jälkeen olikin jo kiireesti ryhdyttävä viemään läpi elämälle tärkeän pikkujoulukauden toteutusta. Näiden väliin tietenkin istahtahti koko muu syyskausi omine tuotantoineen ja vierailuineen.

Mainiota, totta kai, että työtä ja tointa piisaa. Se tuo kahvin ja näkkärin lisäksi elämään raameja ja rakenteita joita ilman ainakin tällainen helposti addiktoituva tyyppi voisi helposti luiskahdella sun ties minne joron jäljille paljon useammin kuin hyväksi ja laadullisesti rakentavaksi on. Mutta niitä heikkoja signaaleja ilmassa siis leijaili, ja sieltä niitä napattiin.

Alku siirtoajatuksen sanoittamiseen lähti liikkeelle jotakuinkin pienistä lauseista. Muistan syystihkuisen viimaillan kun seisoin Kehräämön ovipumppuna ja liian kevyesti pukeutuneena vilusta sinertävillä huulillani parhaillaan kirosin koko surkeaa elämääni ja sen antajia (anteeksi, isä ja äiti!) Satakunnan Kansan suunnasta lähestyi hurjaa vauhtia auto jonka liinat vedettiin kohdallani kiinni. Kai Tanner veivasi kuskin ikkunan auki ja kiljahti: ”Mitäs meinaat jos siirrettäisiin Laikkarit kevääseen? Vaiks toukokuuhun?” Sanoi, ja lähti taas.

Siinä siis tuli uutta ajateltavaa elämän yleisen kurjuuden kummastelun sijaan. Taisin ihan kaksi minuuttia aivokapasiteettiani käyttää kysymyksen punnitsemiseen, ja loppuillan sitten jo nyökyttelinkin tarmokkaasti päätäni. Sopii minulle, hyvältä kuulostaa. Syksy on ensi-iltojen aikaa ja teatteriväki joutuu melkoisesti sumplimaan aikataulujaan Lainsuojattomille päästäkseen. Enskaripaineet ovat toukokuulta jo pois tiessään. Ajatuksissa pilkahtelevat kehäkukat ja pehmisjäätelötötteröt.

Hallinnollinen päätös festarin siirrosta tapahtui kepeästi, ihmetyksen aiheena päätöstä pöytäkirjaan kopauttaessa olikin vain se, miksi tätä ei jo aiemmin ole keksitty? Joka tapauksessa: näyttelijät, ohjaajat, kirjailijat, ääni- ja valosuunnittelijat sekä –teknikot, lavastajat ja järjestäjät läheltä ja kaukaa – tervetuloa Poriin 11. – 19.5.2019 kahdettakymmenettä vuottaan juhliville Lainsuojattomat-festareille. Olkoon taivas sininen ja meri tyyni kun katsojat ja teatterintekijät taas kohtaavat toisensa saaden voimaa toinen toisiltaan.

Tiina - Vahtimestari oven ja köökin välissä